Sotaveteraani Eino Punki julkaisi 22.1.1990 kirjan Alastaron komppanian vaiheista jatkosodassa.
Kirja oli menestys ja painos myytiin loppuun varsin nopeasti. Ainakaan 2000-luvulla kirjaa ei ole enää ollut saatavissa. Tämän vuoksi kenraali Olli Nepponen ajatteli, että kirjasta pitäisi saada aikaan toinen painos ( LL 5.12.2024). Hän ryhtyikin itse kirjan kustantajaksi ja toimittajaksi.
Punkin kirja palveli aikanaan hyvin veteraaneja, sillä nämä olivat itse kokeneet kirjan tapahtumat ja tunsivat hyvin seudut, joissa komppania taisteli jatkosodassa. Olli Nepponen oivalsi ihan oikein, että pelkkä Eino Punkin tekstin kopiointi ei aukaisisi läheskään kaikkia kirjan asioita nykylukijalle. Tämän vuoksi kirja tarvitsisi täydennyksekseen komppaniaa laajempaa näkemystä sotatilanteesta. Asian ratkaisemiseksi Olli Nepponen hankki avukseen sotahistorijoitsijan, eversti Ari Rautalan.
Alastaron komppania 6./JR 35 jatkosodassa -kirja julkaistiin Alastaron seurakuntatalolla 12.12.2024. Tilaisuuteen oli kokoontunut yli sata henkilöä, mikä osoitti sen, että kirjan julkaisulla oli kyllä tarvetta. Kenraali Olli Nepponen esitteli kirjan syntyvaiheet ja itse kirjan. Tilaisuuden jälkeen kirjan myynti oli varsin vilkasta.
Kirjan aluksi Olli Nepponen kertoo lukijalle lyhyesti ja selkeästi kirjan synnystä ja sen sisällöstä. Kirja kertoo myös aluksi Eino Punkin elämänvaiheet. Ari Rautala kuvaa ennen varsinaista Punkin tekstiä Suomen asemaa ja puolustusvoimia välirauhan aikana sekä JR 35:n perustamista.
Tämän jälkeen kirjassa on Eino Punkin teksti muuttamattomana skannattu kokonaan aina komppanian perustamisesta kesäkuusta 1941 sen kotiuttamiseen 13.11.1944 asti. Jos skannauksessa esiintyy joidenkin sivujen osalta vähän vastakkaisen sivun läpinäkyvyyttä, ei se mielestäni mitenkään haittaa lukijaa.
Punkin kirjan jokaisen kappaleen aluksi on Ari Rautalan selkeät selostukset JR 35:n ja sen II pataljoonan taisteluista. Näin Alastaron komppania kiinnittyy sodan laajempaan kuvaan. Tämä on mielestäni sotien jälkeisten sukupolvien osalta ensiarvoisen tärkeää, jotta sille syntyisi selkeä käsitys sotatapahtumista ja siitä, miten Alastaron komppania oli osa suurempaa kokonaisuutta. Kirjaan on lisätty myös runsaasti karttoja taisteluista, koska alkuperäisessä on vain piirroksia. Kirjan loppupuolella on Eino Punkin kirjoittama henkilökohtainen kertomus ”Sotareissuni”. Siitä saa hyvän käsityksen, miten koviin paikkoihin ihminen voi joutua puolustaessaan isänmaataan.
Kirjan loppupuolella on yli sata kuvaa, jotka ovat Alastaron komppanian päällikkönä toimineen Olli Nepposen isän Erkki Nepposen albumista. Erinomaista on, että kuvien henkilöitä on varsin paljon tunnistettu. Näistä vanhoista kuvista, kuten Punkin kirjankin kuvista, on saatu varsin selkeitä, paikoin jopa hyviä. Siitä suuri kiitos kirjan taittajalle Etusivupajan Veijo Lieskivelle, kuten muustakin kirjan tasokkaasta ulkoasusta unohtamatta painaja Teroprint Oy:tä.
Myös Alastaron komppanian päälliköt Toivo Ahtimo, Erkki Nepponen ja Aimo Hemmilä esitellään. 1/JR 35:n komentajan Paavo A. Kairisen yhteenveto rykmentin sotatiestä antaa lyhyen selkeän kuvan tapahtumista. Kirja huipentuu kuvaukseen asevelijuhlasta Porin prikaatissa 29.6.1991. Siinä Porin prikaatin silloinen komentaja, eversti Olli Nepponen luovutti presidentti Mauno Koivistolle joukko-osaston kunnianosoituksena Porilaisristin ja nimitti hänet Kunniaporilaiseksi.
Kaikkiaan kirja on hieno kiitos veteraaneille ja heidän sukupolvelleen siitä, että Suomen lippu hulmuaa vapaan maan lipputangoissa. Kiitos kirjan tekijöille kirjasta, jonka mielestäni pitäisi kuulua jokaisen alastarolaisen kirjastoon.
Jukka Korvenpää
tietokirjailija