Turun kaupungin päätös poistaa Afrikan tähti päiväkodeista herätti, kuten arvata saattaa, pöyristystä ja ivaa, ja ilmeisesti myös paniikkia, moni kun harmitteli sitä, että mitään ei uskalla enää sanoa. Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä joku kertoi ahdistuvansa loukkaantumisista niin paljon, että aikoo muuttaa koiransa kanssa erämökkiin. Kun Afrikan tähdestä edellisen kerran kohistiin, keskustelu ei ollut sen mieltä ylentävämpää.
Debatti siirtyi pian myös kirjallisuuteen ja kirjojen rasistisen tai muutoin ongelmallisen kielen tai sisällön siivoamiseen.
En ole suuri kirjojen muuttelun kannattaja. Katson kuitenkin, että täikamman kanssa tehtyjen havaintojen muuttelemisen ja täysin muuttamatta jättämisen väliltä voisi löytyä jokin väliratkaisu. Muutaman yksittäisen n-sanan voi poistaa, niin kuin tehtiin Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -romaanille, mutta henkilöiden pienipalkkaisia ammatteja ei voi sensitiivisyyssyistä vaihtaa parempipalkkaisiin, kuten tehtiin Roald Dahlin Jalille ja suklaatehtaalle. Ensimmäisen kohdalla kirjan varsinainen sisältö ei muutu, jälkimmäisen kohdalla kyllä. Rasististen ilmausten vaihtaminen esimerkiksi Christien teoksen kohdalla on hyvä asia, koska silloin myös nykylukija voi lukea teosta hyvällä mielellä. Huomautan, että alun perin n-sana pomppasi esiin suoraan kirjan nimestä.
Rasistisen puheen editoiminen pois olisi eri asia, jos kyse olisi henkilöhahmon mielipiteistä ja romaanin maailmasta. Peppi Etelänmerellä -kirjassa mustien ”hassuus” ja alkukantaisuus esitettiin universaalina totuutena. Tämän poistaminen olisi visaisempi pulma. Mietin kovasti, mitä Lindgren ajattelisi teoksestaan nyt.
Joulun alla alkoi piparkakkuraivo, kun Aino Havukainen ja Sami Toivonen ilmoittivat vaihtavansa lastenkirjoistaan eläinperäiset tuotteet muihin, esimerkiksi pihvin piparkakkuun. Keskusteluun osallistuivat kiivaasti myös monet sellaiset, joita (lasten)kirjallisuus ei muutoin liikuta. Koko touhusta tuntui välillä unohtuneen, että Toivonen ja Havukainen tekivät päätöksen itse ja olivat itse muokkaamassa omia kirjojaan. Uskon, että Toivoselle ja Havukaiselle asia on myös henkilökohtainen. Eläinten oikeudet ovat heille vegaaneina epäilemättä tärkeitä.
Ongelma onkin siinä, etteivät kirjailijat itse ole enää päättämässä itselleen rakkaitten teostensa kohtalosta. Mitä Roald Dahl tuumisi, jos kuulisi, että hänen räävitöntä tyyliään siivotaan, koska sananvalinnoista voidaan tulkita sitä ja tätä? Rakastin Dahlin teoksia lapsena, ja ihan hyvä aikuinen minusta tuli.
Mitä tulee Afrikan tähteen, ymmärrän keskustelusta molemmat puolet ja pidän hyvänä, että peliä siinä missä muitakin maailman ilmiöitä tarkastellaan kriittisesti. Hymy kuitenkin nousi huulille, kun perjantai-iltana näin kirjastossa teini-ikäisiä kundeja pelaamassa Afrikan tähteä ja juttelemassa pelin äärellä. Heillä näytti olevan hauskaa. Jos se oli heidän tapansa protestoida, se oli hyvin valittu.
Mira Kreivilä