Uusi vuosi, uusi minä.
Tuota mantraa on kuultu lukemattomista suista vähintään viimeisten kahden viikon ajan. Näin tammikuun 18. päivänä uudenvuodenlupauksista on mututuntumalta särkynyt valtaosa. Moni jumppakortin lunastanut on jo siirtänyt trikoot kaapin perälle ja moni ylisuorittamista vähentänyt on taas pompsahtanut pois rennommalta elämänreitiltä.
Lupailuperinne juontaa todennäköisesti juurensa noin 4 000 vuoden takaiseen Babyloniaan (Historia-lehden artikkelin mukaan). Siellä uuttavuotta juhlittiin maaliskuun puolivälissä, mikä lieneekin hauskan sattuman kautta se hetki vuodesta, jolloin viimeisetkin nykyihmisen lupaukset löytyvät romukopasta.
Babyloniassa lupaukset olivat ilmeisesti hieman samantyylisiä kuin nykyään, mutta ne saattoivat olla kestävämpää sorttia. Luvattiin muun muassa kuitata vanhat velat ja palauttaa lainatut tavarat. Kun jumalien suosioon pääsi vain lupaukset pitämällä, niin niistä myös pidettiin kiinni.
Jumalien pelko on jäänyt Babylonin raunioihin, joten lupauksista onkin lähinnä tullut vain tapa päteä sosiaalisessa mediassa. Kuntosalikortteja kyllä esitellään rakettien loisteessa, mutta loppiaisena katkenneesta tipattomasta tammikuusta ei pahemmin joudu tilille.
Eikä siinä mitään pahaa ole, vaikka tulisikin lupailtua vähän mitä sattuu. Lupauksentekijällä on usein kuitenkin ihan hyvät tarkoitusperät, ja jos lupauksen sortuminen ei aiheuta suurempaa masennusaaltoa, niin antaa palaa vaan.
Itse olen keskivertoa huonompi lupausten tekijä tai pitäjä. Siis silloin, kun lupaukset liittyvät vaikka omiin tapoihin tai niiden muutokseen. Muille ihmisille yritän olla sanojeni mittainen tyyppi, vaikka joissain aikatauluasioissa aina välillä joudunkin saamattomuuteni vuoksi joustamaan.
Tänäkään vuonna en tehnyt mitään lupauksia, vaikka parin viikon mittainen tipattomuuteni siltä monien silmiin ilmeisesti vaikuttikin. Toisinaan takaraivossa rapistelee jatkuvasti voimakkaitakin ajatuksia muuttaa milloin mitäkin, mutta näihin muutoksiin en lähde ”kaikki merkit pöytään”-mentaliteetilla.
Perustelen nämä muutosten sivuuttamiset useasti ehkä sillä, etten usko pikavoittoihin. Vaikka juurisyy varmasti onkin tuo aiemmin mainitsemani saamattomuus, jota nyt jostain syystä haluan korostaa.
Tarkemmin tuumailtuna kyse saattaa myös olla lähestyvän keski-iän myötä kasvaneesta itsetutkiskelun määrästä. Pienet ja isot muutokset käyttäytymisessä tai elämäntavoissa eivät vaadi uutta kalenteria, vaan ne puhkeavat kukkaan jostain alitajuntaan istutetusta siemenestä.
Ajattelin jatkaa hyväksi valitulla reitillä, enkä lupaile itselleni tai muille tänä vuonna mitään. Teille kunnianhimoisimmille haaveilijoille haluan kaikesta huolimatta toivottaa suuresti tsemppiä särkymättömyyden tavoittelussa. Oli tavoitteena sitten babylonialaiseen tapaan palauttaa naapurin porakone, tai korvata ruokavalion kovat rasvat pehmeämmillä.