Ihmisten arki ei noudata hallinnollisia rajoja. Kuntarajojen yli suhaillaan harva se päivä töihin, kaupoille ja jopa julkisiin palveluihin – no pakko onkin, kun kaikkia palveluita ei enää joka paikkakunnalla ole.
Ihmiset rakentavat elämänsä piittaamatta valtion, hyvinvointialueiden, kuntien ja seurakuntien piirtämistä rajoista. Me sen täällä neljän maakunnan rajalla tiedämme.
Loimaan seurakunnassa ja samoin Pöytyän seurakuntaan kuuluvassa Oripäässä mietitään parhaillaan tulevaisuutta (LL 8.2.). Pysytäänkö itsenäisinä vai haetaanko kimppaa naapureista – jopa ”jättiseurakuntaa”?
Hallinnollisia rajoja suurempi kysymys on se, että minkä perässä ihmiset tulisivat mukaan ja niinsanotusti peukuttaisivat seurakunnan toimintaa? Mitä palveluita pitäisi tarjota, että ihmiset tulisivat? Mitä toimintoja ja miten niitä pitäisi tarjota? Mitä säilytetään ja millä hinnalla?
Kuollut seurakunta voi olla yhtä lailla pikkuruinen kuin isokin ja elävä seurakunta samoin.
Rova 2030 -hankkeen tärkein päätös jokaisen ihmisen kohdalla ei olekaan se, missä seurakunnan tai seurakuntien rajat menevät, vaan sen määrittäminen, mitä sisältöä ihminen kirkolta, seurakunnaltaan ja sen yhteisöltä elämäänsä toivoo.
Vielä tärkeämpi on päättää, miten aikoo olla mukana yhteisössä.
Sen päätöksen aika on nyt, sillä seurakuntalaisten toiveet ja tarpeet sanelevat tulevaisuuden.