TURKU Sabina Spielrein saapuu 18-vuotiaana Zürichiin, Burghölzlin psykiatriselle klinikalle 1900-luvun alussa. Hän on lapsuuden traagisten tapahtumien jäljiltä kuin vankilassa mielensä sisällä.
Pirstaleina, ja näkee itsensä vain utuna ja kangastuksena.
– Jos olemiseni ääriviivat olisivat olleet selkeämmin hahmotettavissa, hän toivoo Mira Kreivilän esikoisromaanissa Niin kuin se minussa on.
Sabina Spielreinin lääkäriksi tulee nuori Carl Gustav Jung.
Pirstaleet alkavat saada paikkansa ja Sabina löytää tien ulos mielensä muurien sisältä.
– Mieleltään sairastunut ihminen pyörii mielensä sisällä ja on siellä eksyksissä. Kun toipuu vaikka masennuksesta, niin siinä vaiheessa kun alkaa havaita luontoa, niin huomaa, että alkaa tulla poispäin sieltä, Mira Kreivilä sanoo.
Kun huomaa vaikka puut tai tunnistaa kukan, alkaa tulla sykkyrältä ulos.
Niin kirjailija on itsekin tullut.
Loimaalaislähtöinen Mira Kreivilä on turkulainen suomen kielen maisteri ja hän on opiskellut luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa ja viimeksi Kriittisessä korkeakoulussa. Hän on työskennellyt äidinkielen opettajana ja tällä hetkellä opettaa suomea maahanmuuttajille.
– Halu olla kirjailija oli ollut minulla jo pidempään. Se, että hain opiskelemaan Kriittiseen korkeakouluun oli tietoinen askel sitä kohti.
Siellä opettajat lukivat hänen silloin vielä ”hyvin levällään” ollutta Spielrein-tarinaansa.
– He uskoivat tähän ja sanoivat, että tee tämä hyvin. Sitten tein ja sitten kustannustoimittaja kiinnostui.
Tammikuussa kaksi vuotta sitten hän kirjoitti nimensä WSOY:n tarjoamaan kustannussopimukseen.
Niin kuin se minussa on ei ole elämäkerta, Mira Kreivilä tähdentää, vaan romaani, elämäkertaromaani.
– Mutta myös rakkausromaani.
Rakastuminen murtaa myös sairastuneen mielen muureja, mutta saa romaanissa samalla aikaan jotain sellaista, jota on vaikea enää padota tai edes hallita.
Sabina Spielreinin Mira Kreivilä löysi, kun hän luki kirjallisuutta tieteen naisista, jotka ovat ikäänkuin unohtuneet ja monet ovat jääneet nimenomaan miehen varjoon.
– Minua kiehtoi se, että hän on itse ollut psyykkisesti hyvin sairas. Hän halusi lääkäriksi jo nuorena, jo ennen mielisairaalahoitoa, mutta se, että hän erikoistui psykiatriaan, saattoi ehkä olla lähtöisin hänen omista kokemuksistaan.
Teoksen nuori lääkäri on maailmankuulu psykiatri C. G. Jung, analyyttisen psykologian perustaja ja vaikka Sabina Spielreinista tuli yksi varhaisimmista naispsykoanalyytikoista, hänestä Mira Kreivilä ei ollut kuullut mitään.
– Idea, että lähtisin kirjoittamaan tästä henkilöstä, tuli vasta paljon myöhemmin, kun luin Sara Stridsbergin Unelmien tiedekunta -teosta. Se oli hieno lukukokemus, sitä lukiessa ajattelin, että osaisinpa itse kirjoittaa noin. Kun sitten luin Sabina Spielreinin elämäkertaa, tuli mieleen, että voisiko tästä kokeilla kirjoittaa.
Kiitosta hän on jo saanut tekemästään isosta taustatyöstä: hän sai esimerkiksi Sveitsistä Spielreinin potilasmerkintöjä käyttöönsä.
– Olin kirjoittanut jo paljon tekstiä, mutta sitten sain selville, että hänen kirjeenvaihtoaan on julkaistu. Kun hankin sitä ja hänen päiväkirjamerkintöjään käsiini, minusta tuntui, että löysin Sabinan äänen vielä eri tavalla.
Sitä sanoi hänen saamansa palautekin: Sabinan ääni kantaa tarinaa.
Romaanissa Sabina saa kertoa oman tarinansa kuin haluaa.
Historiassa se on tehty paljolti hänen puolestaan, sillä Sabina Spielreinin työ ja oma tarina jäi kesken. Hän kuoli saksalaisten miehittäjien käsissä Neuvostoliiton Rostovissa 1942.
Taustamateriaalia ovat olleet myös kirjailijan omat kokemukset.
Hän on sairastanut psykoosin kolmesti, ja käynyt psykoanalyysin. Niin kuin Spielreinkin.
– Oireemme olivat erilaisia, mutta se kauhu on sama.
Hän ei halua, että teos tai hän itsekään tulee kuitenkaan nähdyksi pelkästä kirjailijan mielenterveyden näkökulmasta.
– Ilman niitäkin kokemuksia olisin voinut kirjan kirjoittaa, mutta silloin se olisi ollut pintapuolinen kuvaus mielen myrskyistä tai mustuudesta. Sellainen terveyskirjaston oirekuvaus.
– Rakastan hyviä tarinoita. Kirjoittamalla saa jäsentää ajatuksia, tutustua ihmisiin, aiheisiin ja maailmoihin, joita ei ole olemassa tai ei ole lähellä.
Tarinoiden viehätyksen takana on yleinen kiinnostus ihmisiä ja erilaisia ihmiskohtaloita kohtaan.
– Halu ymmärtää sellaista, mitä ei ole itselle tapahtunut tai ei tule koskaan tapahtumaan. Tai toisaalta ehkä haluaakin ymmärtää sitä, mitä itselle on tapahtunut, mutta jonkun muun kautta.
Mira Kreivilä kertoo kirjoittaneensa omia tarinoita siitä asti, kun on osannut kirjoittaa.
– Ja sitä ennenkin piirsin kuvia ja pyysin, että äiti kirjain kirjaimelta sanelisi mitä haluaisin kirjoittaa.
– Olen lukevasta kodista, minulle on luettu ääneen ihan älyttömästi. Kirjoitan siksi, että en koskaan lopettanut, lapsekas halu keksiä tarinoita ei koskaan kadonnut.
Parhaita kirjoittamisen oppeja on ollut kehotus kirjoittaa siitä, mistä haluaa kirjoittaa.
– Olen elämäni ajan väistellyt synkkiä aiheita ja mielen mustuutta ja varsinkin tästä tarinasta löytyviä väkivaltajuttuja, koska olen ajatellut, että ei kukaan halua lukea mitään tuollaista.
Kun hän lähti kirjoittamaan Sabina Spielreinin tarinaa ja sai kehuja, että tarina toimii, hän sanoo hoksanneensa olevansa ehkä parhaimmillaan kirjoittamisessa juuri silloin kun on vähän synkkä.