Ei tarvitse olla ihmeellinenkään ihmistuntija, jotta voi arvata, että aika monen Loimaan seudunkin ihmisen mielen päällä on viime päivinä viihtynyt pähkäily siitä, mitä Yhdysvallat aikoo ja mitä se merkitsee meille ja Euroopalle kokonaisuudessaan.
Vasta valittu sikäläinen presidentti esikuntineen tuntuu laukovan mitä sattuu mielipiteitä, jotka saavat itse kunkin tapailemaan vanhaa sanontaa siitä, että mihin tarvitaan vihollisia, kun on tällaisia ystäviä.
Vastausta Yhdysvaltain aikeisiin emme tiedä nyt, emmekä ehkä pitkään aikaan. Emmekä tiedä myöskään sitä, miten kaikki tämä vaikuttaa muihin maihin maailmassa.
Tuntuu, että maailma muuttuu nyt nopeasti ja rytinällä.
Se voi huolettaa, raskaastikin. Etenkin kun se ei ole ajassamme eikä monella ihmisellä ainoa huoli.
Yhteispätevää lääkettä ei taida huoliimme löytyä, mutta jotakin lohtua on sentään saatavilla.
Jokaisen on hyvä miettiä juuri nyt sitä, mikä omassa elämässä on pysyvää – mikä ei muutu, vaikka maailma ryskää ympärillä.
Ystävät, perhe, muut läheiset, ja kaikki se muu, mikä on elämässä tärkeää.
Juuri nyt voi olla armollinen huolien kärttyistämälle puolisolle tai ystävälle, ja itselleen.
Juuri nyt voi keskittyä pysyvään.