Ulla Kaskiluoto palkittiin kansainvälisenä matkailuoppaiden päivänä

– Varsinainen seudun matkailun grand old lady, Loimaan Seudun Matkailuoppaiden puheenjohtaja Eija Martti totesi ojentaessaan opaskollegalleen Ulla Kaskiluodolle kunniakirjan seudun matkailun hyväksi ja kulttuuriperinteen tunnetuksi tekemiseksi tehdystä työstä.

Kunniakirjan oppaat ojentavat jollekin taholle seudulla joka vuosi 21. helmikuuta, jolloin vietetään kansainvälistä matkailuoppaiden päivää. Ulla Kaskiluodolle ojennettu kukkapuketti oli vähän tavallista isompi, sillä pikkulinnut olivat yhdistykselle laulaneet, että hän oli juuri kuun alussa täyttänyt 80 vuotta.

– Ullahan on ollut aikoinaan nostamassa Loimaan seudun matkailualuetta, jos ei ihan maailmankartalle, niin ainakin Varsinais-Suomen ja Suomen kartalle ja jopa Oskarin arvoisesti.

Oskaria on Varsinais-Suomessa jaettu vuosittain palkintona merkittävästä matkailuteosta.

Ulla Kaskiluoto veti seudun matkailuorganisaatio Vihreää Kolmiota ja sen Eija Martti arvioi aika paljon henkilöityneen nimenomaan häneen.

– Jos Vihreästä Kolmiosta puhutaan, niin se on sama asia kuin Ulla. Edelleen. Sen jälkeen Ulla on ollut mukana erittäin aktiivisesti opasyhdistyksessä niin suunnittelemassa opastuksia kuin hallituksen vakijäsenenä ja erittäin jämptinä sihteerinä.

Lisäksi hän on mukana monessa muussakin toiminnassa kuunnelmayhdistyksestä Jaakola-seuraan – ja aina kiitettävästi paikalla, oppaat tietävät.

He olivat nimittäin ennen matkailuoppaiden päivää jo ehtineet pohtia, että koskas kunniakirjan myöntämisestä juuri Ullalle oikein mahdettiin päättää. Lopulta he olivat tulleet siihen tulokseen, että se oli varmaan yhdessä kokouksessa sillä aikaa, kun tämä oli käynyt vessassa.

Puhkua matkailun puolesta rouvasta löytyy edelleen. Ulla Kaskiluoto toivoo, että matkailun parissa Loimaan seudulla toimivat pohtisivat yhdessä, että miten me täällä tekisimme matkailua ja yhteistyötä ja toivoo yhteistyötä myös muualta maakunnasta.

Takavuosilta mieleen nousee monesti kuullut vähättelyt siitä, ettei meillä täällä ole yhtään mitään.

– Ja sitten meidän pellotkin on niin kauniita, Ulla Kaskiluoto puuskahtaa, sillä hän muistaa, miten eräs Loimaalla työskennellyt nainen aikoinaan kertoi isänsä tulevan Itä-Suomesta neljä kertaa vuodessa tänne ja he ajavat ympäriinsä katsomassa maisemia.

Perustelu oli kuulemma ollut juuri peltojen hienous ja se, että ne ovat erilaiset joka kerta.

Kun matkailua sitten saatiin pyörimään, niin mielessä kävi, että jos loimaalaiset ovat tylyjä ja eivät auta, mutta mitä vielä!

– Matkailijat kiittelivät, että täällä on niin ystävällisiä ja palvelualttiita ihmisiä.