Ikkuna aukeilee, maljakot lentelevät, huonekalut kaatuvat.
Mitä Vaahteratuvassa oikein tapahtuu?
Loimaan teatterin uusin kotimainen, ja peräti loimaalaisvoimin syntynyt kantaesitys Sieluton sävelmä tuo näyttämölle muusikko Eevan (Sanna Lehti) suvun tarinan. Paikkakunnan mahtisuvun kartanossa ei elämä ole menneinä vuosikymmeninä ollut sellaista, miltä se ulkopuolelle on näyttänyt.
Eikä se ole sitä vieläkään.
Miehensä kuoleman masentama Eeva hakee kadonnutta musiikintekokykyään kartanossa ja joutuu menneisyyden ja vaiettujen asioiden taistelutantereeksi niin, ettei enää osaa erottaa itsekään mikä on totta ja mikä ei.
– Asiat, mistä vaikenemme, ovat juuri niitä, mistä meidän pitäisi puhua ja joita pitäisi työstää, käsikirjoittaja Lea Karolius pohtii ja toteaa, että etenkin entisaikaan vanhemmat eivät puhuneet lapsille sukuun liittyvistä salaisuuksista.
Niistä oltiin hiljaa, ja monesti on huomattu, että ne ovat vaikuttaneet sukupolvien ketjussa aikojen päästä ja jopa tuhonneet isiä ja poikia ja äitejä ja tyttäriä toisensa perään.
Jokainen sukupolvi joutuu miettimään suhteensa edeltäjiinsä ja siihen, miten heidän tarinansa ovat menneet.
Puhuminen on vastaus, tekijät pohtivat.
– Vaikka senkään kautta ei aina saa lopullisia vastauksia, niin ainakin suuntaa.
Eevan perheen elämä ei ole pelkkää pullantuoksua, vaikka ruusuja rakkaudesta kasvatetaankin Vaahteratuvan puutarhassa. Äiti (Leena Mahlamäki) ja isoäiti (Tarja Rantanen) tukevat kyllä, ja myös nuoruudenrakastettu Pekka (Leevi Laine) ja kartanon puutarhuri Frans (Tero Fagerström) haluavat olla osa hänen elämäänsä.
Näyttämöllä tapahtuu selittämättömiltä tuntuvia asioita, ja näytelmää voikin katsoa myös jännitysnäytelmänä – katsoja voi ratkoa kilpaa Eevan ja kumppaneiden kanssa näytelmässä sattuvia outoja tapahtumia kuten isoäidin soittorasian mysteeriä.
– Minulle on tullut tästä David Lynchin elokuvat mieleen, musiikin näytelmään säveltänyt Tero Fagerström sanoo.
Vastikään edesmennyt ohjaaja tunnetaan muun muassa tv-sarjasta Twin Peaks sekä Mulholland Drive ja Blue Velvet -elokuvistaan. Hänen töissään on nähty surrealismia ja monesti katsojan on niissäkin vaikea erottaa, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa.
– Näytelmä on herättänyt pohtimaan omaa suhdetta vihaan ja siihen, onko kukaan täysin paha tai täysin hyvä, Mekku Mutala toteaa.
Näyttämöllä nähdään niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa ja tekijät ovat antaneet näytelmälle ikärajan K13.
– Näytelmässä on aiheita, joita yläkouluikäisiä nuorempien ei tarvitse vielä kohdata, tekijät katsovat ja muistuttavat teatterin taiasta.
Vaikka he arvelevat, että monet lapset ja nuoret ovat nähneet kuvauksia näytelmässä käsitellyistä aiheista kännykän ruudulta tai televisiosta, näyttämöllä asiat tulevat eri tavalla lähelle kuin vaikkapa juuri televisiosta nähtynä.
– Katsoja kuulee näyttelijän hengityksen, Mekku Mutala nostaa esimerkiksi.
Teatterissa on kyse aina vuorovaikutuksesta – ihminen esiintyy ihmiselle.
– Siinä ollaan teatterin ytimessä.
Sieluton sävelmä. Ensi-ilta 1. maaliskuuta Loimaan teatterissa, Juvantie 11, Loimaa.