Tavallinen torstai-iltapäivä, haluan vilkaista espanjalaisen verkkolehden tuoreimmat uutiset. Kliksuttelen tottuneesti evästeasetukset ja samalla epähuomiossa evästekyselyn perään ilmestyneen toisen ponnahdusikkunan. Läppäri alkaa välittömästi lähettää jatkuvia ilmoituksia viruksesta.
Tajuan toki, että virus itse kertoo itsestään näyttävästi. Se ei ole mikään oireeton korona vaan suurieleinen miesflunssa. Miksi juuri nyt, kun on niin paljon kaikkea tehtävää? Miten tietokonevirus selätetään? Pitääkö lähteä huoltoon vai riittääkö kotihoito?
Paniikki vyöryy ylitseni ja tekisi mieli laskea läppärin kansi ja esittää kuollutta. Päätän sen sijaan hankkia virustorjuntaohjelman, koska en viruksen yllättämänä muista, että minulla on jo sellainen. Ehkä haittaohjelma onkin tietokonemato, joka on mönkinyt läppäriltä suoraan aivoihini!
Valitettavasti molemmat virustorjuntaohjelmat osoittautuvat turhiksi, koska ne ilmoittavat, ettei koneessa ole havaittu vaarallisia haittaohjelmia. Miten niin ei ole viruksia, vaikka läppäri rykii jatkuvasti uusia ilmoituksia? Soitan henkilökohtaiselle tietotekniikkatuelleni, joka ei osaa antaa kuin ympäripyöreitä vastauksia. Pikkuveli pitää pään kylmänä, vaikka olen rakastetun potilaan raivopäinen huoltaja, joka taistelisi paljon mieluummin puuhevosta kuin troijalaista haittaohjelmaa vastaan.
Päätän, että minun pitää hoitaa haittaohjelma itse. Jos netistä saa viruksia, täytyy sieltä saada myös käypä hoito -suosituksia niiden torjumiseksi. Miten olemme rakentaneet teknologiariippuvaisen yhteiskunnan, jossa kaikki eivät tiedä, mihin teknologiat perustuvat? Keskittyykö valta vaivihkaa koodien ja algoritmien tuntijoille, jos kaltaiseni tavallinen kansalainen ei ymmärrä niistä mitään?
Näköjään tietokoneviruksiin pätee sama kuin oikeisiin: yön pimeinä hetkinä ei kannata etsiä tietoa netistä, koska silloin kuvittelee saaneensa kuolemaan johtavan tartunnan. Hetkessä vakuutun siitä, että hakkeriarmeija vakoilee tästä lähtien jopa uniani ja tyhjentää tilini miinuksen puolelle. Entä jos jokaisen nujerretun ponnahdusikkunan paikalle syntyy kaksi uutta?
Aamulla tartun viruksentorjuntaan uudella tarmolla. Olen aina omannut huonon itsetunnon teknologian käyttäjänä ja sen vuoksi vihannut mikroaaltouuneja, joissa on enemmän kuin yksi nappula. Tällä kertaa yllätän itseni. Opiskelen uusia tietotekniikkataitoja ja onnistun lopulta diagnosoimaan ja parantamaan tietokoneeni.
Kun viimein lakkaan ihailemasta piileviä taitojani ja asetan hämmästyksestä loksahtaneen alaleukani takaisin paikoilleen, päätän vielä perehtyä tietoturvallisuuteen. Alustan muistikortin, vaihdan salasanat ja skannaan tiedostot. Epäilys kalvaa silti jälkitautina monta päivää.
Kun huomaan, että tililtäni on kadonnut erikoinen summa rahaa, säikähdän heti, että hakkerit yrittävät viedä viimeiset pennoseni. Sitten tajuan, että pankkisiirto onkin vain maksuni virustorjuntaohjelmasta.
Emilia Voltti