Loimaa/Alastaro
– Tässä lamppu syttyi silloin, että tässä on se juttu, yrittäjä Tero Liukas kertaa kahden vuoden takaista herätystään.
Tanskalaisen perävaunuvalmistajan myyntimies oli maininnut törmänneensä maailman ensimmäiseen lieterekkaan asennettuun nir-laitteeseen. Tämä oli ihmetellyt, että mikä semmoinenkin on, ja kamalan kalliskin vielä.
Laite mittaa lantalietteen ravinnepitoisuuksia valoanturin avulla – kun jokainen alkuaine heijastaa omanlaisensa spektrin, fosforin, typen ja kalin pitoisuuksia voidaan mitata reaaliaikaisesti.
18 vuotta biokaasulaitoksien ja maatilojen lietteitä kuljettaneella alastarolaisella yrittäjällä alkoi raksuttaa.
Enää ei oltaisi satunnaisten näytteiden varassa, jotka piti ensin postittaa laboratorioon ja odotella tuloksia pari viikkoa.
– Aloin miettiä, että mitä lisäarvoa laite voisi tuoda tälle kentälle.
Viime kesän lopussa vastaava, maailman toinen laite saapui Italiasta Loimaalle.
Nyt Kuljetus Tero Liukas oy on mukana pilottina kansainvälisessä hankkeessa, jonka tavoitteena on edistää ravinteiden kierrätystä ja kehittää kiertotalouteen perustuvaa ravinnekiertoa Itämeren alueella.
Ja muualtakin, ulkomaita myöden on jo otettu yhteyttä ja pyydetty demokäynnille.
Yksi lietteen lastaus kestää noin neljä minuuttia ja laite ottaa näytteen lietteestä kerran sekunnissa. Kun lasketaan näiden 240 näytteen keskiarvo, tiedetään mikä on kyseisen lietekuorman ravintosisältö.
– Näin pystytään poistamaan mahdollisuus ylilannoituksesta ja myös alilannoituksesta, eli että puuttuisikin pellolta kasvuvoimaa, Tero Liukas selvittää ja toteaa, että kasvuston lannoitetaso optimoimalla säästytään myös ylimääräisiltä kustannuksilta.
Samalla otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja vesiensuojelu erityisesti.
– Jos sitä mielin määrin paskaa mätetään peltoon, niin kyllähän se joissain määrin valuu ojiin ja vesistöihin.
Satojen ja jopa tuhansien kuutioiden lietealtaat eivät ole tasalaatuisia – altaissa voi olla sadevesikertymiä tai jos lietettä on esimerkiksi jäänyt edellisenä vuonna levittämättä, niin se voi olla laimentunutta ja myöskään ravinteiden sedimentoitumista ei voi unohtaa.
– Lietteen voi vetää kyytiin ja purkaa takaisin altaaseen ja sillä samalla sekunnilla kun kuorma on kyydissä, pystymme ottamaan tiedot ravinnemääristä ja toimittamaan tiedot vaikka whatsappiin viljelijälle.
Joskus voi olla tarpeen selvittää lannoitejakeiden ravinnemäärä yhteensä.
– Pellolle voi olla menossa vaikka naapuritilan sikalietettä ja biokaasulaitoksen perusmädätettä, Tero Liukas kuvaa ja kertoo, että väkevöityneessä jakeessa voi olla peruslantaan verrattuna jopa kymmenkertainen typpitaso.
Eräältä tilalta biokaasulaitokselle toimitetusta 2,5 tuhannen kuution lietelastista puolestaan piti saada selville sen sisältämä tarkka fosforimäärä, jotta laitos saisi sen mukaan fosforinkierrätystuen.
– Saimme sen määriteltyä ihan kilon tarkkuudella. Normaalitilanteessa tämä olisi mennyt niin, että olisimme ottaneet satunnaisia pistokokeita eri kuormien välissä ja kun vaihtelu voi eri kuormien välillä olla merkittävä, tarkkaa määrää olisi vaikea tietää.
Laki ei hänen mukaansa edellytä biokaasulaitosten lannoitteeksi lähtevän mädätteen testaamista kuin neljä kertaa vuodessa.
– Rakenteilla olevat Suomen suurimmat biokaasulaitokset tuottavat noin 10 000 kuutiota viikossa, joten jos otetaan neljännesvuosittain litran purkki näytettä ja lähetetään laboratorioon, niin onhan se otanta hyvin ohut, vaikka riittääkin viranomaiselle.
Nyt moni biokaasulaitos käyttää raaka-aineena teollisuuden biohajoavia sivuvirtoja, mutta lantapohjaisiin biokaasulaitoksiin siirryttäessä on tärkeää tietää lietteen kuiva-ainespitoisuus – sillä se on se, mikä tuottaa biokaasun, Tero Liukas muistuttaa.
– Sekin me pystytään nyt määrittelemään, hän sanoo ja kertoo, että erään tilan kanssa on juuri tehty töitä kiintoainepitoisuuden nostamiseksi.
Kun normaalisti sikalietteessä on noin 3 prosenttia kiintoainesta, se saatiin kyseisellä tilalla jumpattua yli 9 prosentin.
– Kun me ajettiin lietettä se 2 500 kuutiota, niin me päästiin energiantuotantopotentiaalissa noin 480 000 kilowattiin, eli pyöristettynä se teki noin 25 omakotitalon sähkökulutusta vuodessa.
Hän vertaakin, että jos viljelijä pystyy omalla toiminnallaan tuottamaan sellaista lantaa, mikä on erittäin hyvää biokaasulaitokselle, ja toinen tila tuottaa ”ihan lirua”, niin on päivänselvää, mikä lanta biokaasulaitosta kiinnostaa, koska ne vastaavat kuljetuskustannuksista.
– Jos mehuakin myytäisiin kaupassa valmiiksi lantrattuna, niin sehän vaatisi satoja rekkakuormia enemmän päivässä. Kun se myydään tiivisteenä, sen hiilidioksidipäästö kuljetettua yksikköä kohti pienenee.
– Minulla on semmoinen hytinä tästä hommasta, että koska ravinnekierrätystä ja digitaalisuutta seurataan, ja se tulee vääjäämättä joka asiaan, niin tämä on niin kuin, miten se sanoisi, uusi vakio. Se on nyt uutta, mutta standardia jo kymmenen vuoden päästä, Tero Liukas pohtii.
Syykin on hänestä selvä: kuormakohtaisella mittaamisella ravinteiden ja kiintoaineen määrä pystytään optimoimaan sen tuottajan ja toisaalta sen ostajan tarpeisiin – ympäristöstä puhumattakaan.
– Ilmasto kiittää ja asiakkaat kiittää.
FAKTA
CiNURGI-hanke
Circular Nutrients for a Sustainable Baltic Sea Region on kansainvälinen hanke, jonka tavoitteena on edistää ravinteiden kierrätystä ja kehittää kiertotalouteen perustuvaa ravinnekiertoa Itämeren alueella.
Hanke pyrkii vähentämään ravinnepäästöjä Itämereen, tukemaan ilmastoneutraalia ruoantuotantoa ja luomaan uusia taloudellisia mahdollisuuksia ravinteiden kierrätyksen alalla.
Hanketta koordinoi RISE Research Institutes of Sweden, ja siihen osallistuu 24 partneria ja 13 yhteistyöorganisaatiota Tanskasta, Virosta, Suomesta, Saksasta, Puolasta, Latviasta, Liettuasta ja Ruotsista.
Suomesta mukana ovat muun muassa Luonnonvarakeskus (Luke), HELCOM ja Kuljetus Tero Liukas Oy.
Lähde: Interreg Baltic Sea Region