LOIMAA Ulla Seppäkoskella ovat monet roolit kääntyneet päälaelleen. Kun hän aloitti ensimmäisen luokan Lylyn kunnassa, oli lukemaan oppiminen hänelle vaikeaa ja vaivalloista. Sittemmin hänestä tuli äidinkielen opettaja. Myös käsityöt pikkuinen Ulla koki asiaksi, jotka eivät hänen kömpelöissä käsissään onnistu.
– Olen aikoinaan jotakin tonttua vääntänyt jälki-istunnossa, hän naurahtaa ja kertoo nykyisin olevansa intohimoinen käsityöharrastaja, jolla sukkakirja odottaa avaamista.
Koulumaailma teki Seppäkoskeen niin väkevän vaikutuksen, että sinne piti päästä työelämään asti. Nyt edessä on erilainen lukukausi, sillä liki 35 vuoden opetustyön jälkeen ei hänellä enää ole asiaa koulun käytäville.
– Opettelen eläkepäiville jäämistä. Olinkin juuri ensimmäistä kertaa arkena kaupassa puolenpäivän aikaan. Kelloakaan en ole käyttänyt sitten koulun kevätjuhlan.
ÄIDINKIELEN OPETTAJANA Seppäkoski kokee päässeensä lähelle oppilaita. Hän on tyytyväinen siitä, että koulumaailmassa on opetus nykyään yksilöllisempää, tarjolla on entistä monipuolisempaa tukea ja opettajan ehdotonta auktoriteettiasemaa on kavennettu.
– Olen aina pitänyt luottamuksen ilmapiiriä tärkeänä ja ollut valvontaluokkieni kanssa läheisissä suhteissa. Maailma on muuttunut niin, että opettajista on tullut ikään kuin suodattajia ja ohjaajia. Tärkeintä ei välttämättä ole oppia tietoa, vaan taitoja.
Maija Paloposki