Lentopallo
Valtteri Arra
Hurrikaani–Vammalan Lentopallo 1–3 (20–25, 25–22, 18–25, 13–25).
Voimasuhteet viime ja tämän kauden osalta pysyivät muuttumattomina. Vammalan Lentopallo uusi tiistaina Kupittaalla Suomen Mestaruuden ja Hurrikaani saalisti seurahistorian viidennen SM-hopean.
Myöskään tiistainen neljäs finaali ei tarjonnut yllätyksiä. Valepan kivikova aloitusseitsikko vyöryi läpi ottelun tasaisen tappavasti. Sen vastaanottopeli oli jälleen rautaa, mikä antoi yhdelle Euroopan parhaista passareista eli Mikko Eskolle vielä 39-vuotiaanakin rajattomat mahdollisuudet pyörittää hyökkäyspeliä.
Kaikki kunnia täytyy antaa myös Hurrikaanille. Tämänkertainen hopeamitali on voitettu mitali, kaiken sen syksyinen sekamelskan jälkeen.
– Pala palalta rakennettiin pitkin syksyä joukkuetta ja jouduttiin vaihtamaan passaria kesken kauden. Kun Tomi Rumpunen saapui vuodenvaihteessa joukkueeseen, palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, Hurrikaanin päävalmentaja Lauri Rantanen kertasi.
Päävalmentajan kasvoista ja olemuksesta pystyi analysoimaan nopeasti, että kausi on ollut myös hänelle raskas. Arvostelua on tullut oikealta ja vasemmalta, mutta Rantanen luotti omaan taktiikkaansa loppuun saakka.
Kolmatta kautta Hurrikaania valmentanut Rantanen joutui painimaan myös loukkaantumisten kanssa. Neljännestäkin finaalista oli poissa lonkkavammojen takia Max Staples. Toinen australialainen Tom Douglas-Powell puolestaan on taistellut täysin rikkinäisellä nilkalla jo muutaman kuukauden.
– Se kaikki tehtiin, mitä koneesta ulos saatiin, Rantanen lausui.
VALEPAN LEIRISSÄ iloittiin, mutta eivät nekään juhlat olleet aivan ratkiriemukkaita. Joukkueen suorittaminen oli kauttaaltaan niin suvereenia, ettei tästä valtakunnasta löytynyt tänä vuonna edes varteenotettavaa haastajaa.
– Kyllä tämä oli minulle uran raskain kausi. Tänään pelasimme kauden 54. ottelun, siihen päälle valmistavat leirit Virossa kauden alla ja matkustelua Mestarien liigassa ympäri Eurooppaa, kolmannen Suomen Mestaruuden pokannut päävalmentaja Sami Kurttila totesi.
Kurttilalle ja koko seuralle mestaruuden voitti tiivis seitsemän pelaajan luottojengi. Kauden aikana Kurttila ei montaakaan kertaan antanut kokeneelle kaartille vapaata vaan luotti läpi sesongin samoihin pelaajiin.
– Meillä on viimeisen kahden vuoden aikana ollut hämmästyttävän vähän loukkaantumisia. Siitä kiitos hyvälle fysiikkavalmennukselle.
NELJÄS FINAALI ei pelillisesti tarjonnut Kupittaalla mitään uutta. Molemmat joukkueet hyökkäsivät rajusti. Hurrikaani esitti itse asiassa parasta hyökkäyspelaamista neljännessä finaalissa (Hurrikaani hyök % 49, Valepa 54 %).
Edelleen Antti Ropponen oli joukkueen sielu. Maajoukkuekutsun saanut Ropponen takoi 20 pistettä, ja verkon toisella puolella Urpo Sivula 23 pistettä.
– Kyllä minua riepoo tapa, jolla annettiin Valepalle kultamitali. Enemmän olisi pitänyt haastaa. Nyt on takki totaalisen tyhjä ja seuraavat pari-kolme päivää huilataan. Sen jälkeen katsotaan, mennäänkö maajoukkueen mukaan vai ei, Ropponen mietti.
MESTARUUS OLI Valepalle neljäs. Se on ottanut kotimaassa selvän ykkösjoukkueen paikan.
Hurrikaanille hopeamitali oli viides ja seitsemän mitalin putkessa. Joukkue on 11 liigakauden aikana nousseet hämmästyttävän nopealla tahdilla kestomenestyjäksi. Vaikka finaaleissa on jouduttu seuraamaan vastustajan juhlintaa viidesti, kertoo mitalimäärä sen, että seurajohdossa on tehty jo pitkään asioita maltilla – ja ennen kaikkea oikein.
Seuraavien muutamien viikkojen aikana seuran toimistossa on luvassa pelaajaneuvotteluja, koska vain Tapio Toiviaisen ja Tomi Rumpusen sopimukset ovat voimassa.
Myös päävalmentajakuvio selvinnee lähiviikkojen aikana. Ainakaan tiistaina Rantanen ei osannut sanoa omasta kohtalostaan vielä mitään. Rantasen viimeinen kommentti tuli myöhään tiistai-iltana kännykkääni suurimman tunnekuohun tasaannuttua:
– Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.