Tilastokeskuksen 30.9. julkaiseman ja Loimaan Lehdenkin 8.10. uutisoiman väestöennusteen faktat olisi hyvä ottaa huomioon Loimaan kouluverkon rakenteesta päätettäessä.
Vääjäämättä kuljemme kohti entistä harvempaa kouluverkkoa. Optimistiset haaveet kyläkouluista kylien vetovoimatekijöinä romuttuvat, sillä todellisuudessa lapsiperheiden määrä ja lapsiluku laskee koko maassa. Mistään ei saada toivottua määrää lapsiperheitä muuttamaan Loimaalle – ei vaikka tarjolla olisi kouluja, työpaikkoja, ilmaisia tontteja ja edullisia asuntoja.
Nyt kannattaakin suunnata katse 2030- ja 2040-luvuille ja miettiä, mikä kouluverkon tulisi tuolloin olla.
Asukasluvultaan puolet Loimaata pienempi Pöytyä päätyi kolmen yhtenäiskoulun malliin. Oppilasmäärän perusteella opetus Pöytyällä voitaisiin järjestää vieläkin harvemmalla kouluverkolla, mutta siellä kunnan laaja pinta-ala on huomioitu kouluverkkoa suunniteltaessa.
Myös Loimaa on pinta-alaltaan laaja. Oheiseen karttaan on koottu nykyiset koulut ja alueet, josta oppilas koulukuljetusohjeen mukaan kulkee kouluun itse. Alakoulua kuvaa vihreä ympyrä, yläkoulua musta ympyrä.
Kouluverkkoselvityksen laskelmien mukaan oppilasmäärän väheneminen tulee laskemaan perusopetuksen kustannuksia (775 000 €), vaikka kouluverkko säilytettäisiin nykyisellään.
Oppilasmäärät putoavat seuraavan 6 vuoden aikana eniten Hirvikoskella (-130), Alastaron yläasteella (-40) ja Kauhanojalla (-30).
Kouluverkon karsimisella saatavat lisäsäästöt (465 000–775 000 €) kertyvät pääosin kiinteistökustannusten vähenemisestä. Nämä säästöt toteutuvat vain, mikäli kaupunki pääsee eroon ylimääräiseksi jääneistä kiinteistöistä. Kiinteistöjen myynti on haastavaa, mutta helpoiten se onnistunee kyläkoulujen (Virttaa, Niinijoki, Kojonkulma, Kauhanoja) kohdalla. Hirvikosken yhtenäiskoululta vapautuvia tiloja puolestaan voidaan hyödyntää siirtämällä kaupungin muita toimintoja (kirjasto, päivähoito, osa hallintoa) sinne.
Yhden yläkoulun malliin siirtyminen esitetyn aikataulun mukaisesti ei kaupungin taloustilanteesta johtuen tunnu realistiselta, koska Puistokadun koulu vaatisi huomattavia laajennuksia ja muutoksia. Näihin investointeihin tuskin löytyy taloudellisia resursseja. Koulutilojen muutostarpeiden lisäksi keskustan koulut kokevat jo nykyiselläkin oppilasmäärällä liikuntatilojen määrän kaupungissa riittämättömäksi. Jollain tavoin oppilasmäärien muutoksiin kuitenkin pitäisi reagoida.
Jos kouluverkkoa lähdetään karsimaan, aloittaisin sen pienistä kyläkouluista (Virttaa, Niinijoki, Kauhanoja ja Kojonkulma).
Yläkouluikäisten opetuksen säilyttäisin toistaiseksi Alastarolla ja Puistokadulla, jolloin Hirvikosken yhtenäiskoululta vapautuvia tiloja saataisiin hyödynnettyä muussa käytössä. Loimaan keskusta-alueen alakouluikäisiä pitäisi ohjata enemmän Hirvikoskelle ja näin helpottaa Keskuskoulun liian suurta oppilaspainetta.
Ilman suuria investointeja toteutettavissa oleva kouluverkko näyttäisi kartalla tältä. Karttaan on piirretty myös ehdotus ”lähikoulun” määrittäviksi rajoiksi. Silmämääräisesti arvioiden kaikkien koulumatka jää alle 15 kilometrin.
Sen, riittävätkö oppilasmäärät ja taloudelliset resurssit tämänkään laajuiseen kouluverkkoon, näemme 10 vuoden kuluttua. Onko tuolloin tarve karsia kouluverkkoa kolmeen alakouluun ja yhteen yläkouluun? Vai onko kaupungilla silloin mahdollisuus ylläpitää ja investoida kaikkiin olemassa oleviin kouluihin? Toivottavasti on.
Tapani Ääri
Alastarolla asuva loimaalainen
rehtori, Alastaron yläaste