Raekuuro runteli kurkkusadon Mellilässä

0
Viljelijä Marko Rämö on viljellyt kurkkua vuodesta 2006. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa sadon kohtaloksi koitui raju reakuuro, joka tuhosi avomaankurkkusadon kolmen hehtaarin alueelta. Kurkkujen pinta on rakeiden runtelema. Syvimmillään kolhut ovat noin sentin mittaisia.

LOIMAA/MELLILÄ Viime perjantain raju raekuuro aiheutti tuhoja avomaankurkuille Mellilässä. Viljelijä Marko Rämö on asiasta harmissaan. Kurkkua meni paljon hukkaan.

– Kasvusto oli todella hyvällä mallilla. Alkukesän säät olivat olleet lähes täydelliset kurkun kehitykselle. Se oli yksi rehevimmistä sadoista pitkään aikaan, ja odotukseni olivat korkealla. Mutta ei auta. Toivottavasti ei hetkeen tarvitsisi ottaa uusiksi, Rämö sanoo.

Rämö viljelee avomaankurkkuja noin kolmen hehtaarin alueella. Raekuuron yllättäessä satokausi oli vasta alussa ja kurkuista poimittu viitisen prosenttia. Rämö kertoo, että kurkkua meni noin 200 tonnia. Rakeet hakkasivat kurkkujen lehdet, kukinnot ja kurkunalut lommoille.

Viljelijä ei vielä osaa sanoa, kuinka pysyvästi kesän sato vaurioitui. Avomaankurkun satokausi on suhteellisen pitkä, noin kaksi kuukautta, joten osa kurkuista voi alkaa myös kasvattamaan uusia lehtiä. Tällöin kurkut ehtisivät kasvaa aina syyskuun alkuun asti.

– Toinen kysymys on sitten se, kannattaako vähäistä kurkkumäärää korjata ylös poimimiskustannusten takia. Tuli sieltä sitten uutta kurkkua tai ei, tappiot ovat kuitenkin jo tässä vaiheessa merkittävät. Eipä ole tällaistakaan ennen nähty, viljelijä päivittelee.

Rämön arvion mukaan raekuuron hintalappu liikkuu noin 100 000 eurossa. Arvio on karkea ja siinä on huomioitu vain tulonmenetykset. Perustuskustannuksia hän ei lähde perkaamaan.

– Tässä vaiheessa vuotta viljelyksiin on ainoastaan laitettu rahaa. Nyt kun sitä piti ruveta saamaan, kävi näin. Harsot olisivat ehkä saattaneet suojata satoa, mutta ne oli ehditty juuri poistaa poiminnan alettua.

Marko Rämö jää odottelemaan, nouseeko pellosta satoa enää tämän kesän aikana. Odotteluun menee vähintään parisen viikkoa. Sillä välin hän yrittää selvittää, korvaisiko kukaan vahinkoja.

– Toistaiseksi vastaus kaikkialta, kaupungilta, vakuutusyhtiöstä, MTK:lta ja maataloustoimistosta, on ollut kielteinen. Tämä on taas yksi esimerkki yrittäjän riskeistä. Mielestäni pitäisi olla jokin järjestelmä, joka korvaisi edes osan tällaisten luonnonoikkujen aiheuttamista vahingoista, joita on mahdoton mitenkään ennakoida.